Melis Jaatinen

Melis Jaatinen on Suomessa ja Norjassa kouluttautunut mezzosopraano, joka esittää niin ooppera-, oratorio- kuin kamarimusiikkia. Hän on debytoinut Norjan kansallisoopperassa vuonna 2014 ja esittänyt siellä myös muun muassa pohjoismaista laulumusiikkia yhdessä pianisti Juho Alakärpän kanssa vuonna 2015.

Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja työstäsi? Miten päädyit muuttamaan ja työskentelemään Norjaan?

Olen kasvanut Suomessa monikulttuurisessa kodissa. Äitini on turkkilainen ja isäni suomalainen. Ollessani neljätoistavuotias muutimme isäni työn takia ulkomaille. Asuimme muun muassa Norjassa, johon palasin myöhemmin opiskelemaan kirjoitettuani ylioppilaaksi Helsingin Sibelius-lukiosta. Opiskelin ensin Oslon yliopistossa pari vuotta musiikkitieteitä, mutta ymmärsin pian ettei minusta olisi musiikkitieteilijäksi. Laulaminen oli intohimoni.

Aloitin laulun opiskelun Norjan musiikkikorkeakoulussa. Koska olin kuitenkin ehtinyt siinä vaiheessa elämääni viettämään jo monta vuotta ulkomailla, minulle oli tärkeää luoda vahvat musiikilliset juuret Suomeen. Niinpä jatkoin opintojani Sibelius-Akatemiassa. Viisi hyvin rikasta ja opettavaista vuotta vierähtivät nopeasti. Olen edelleen hyvin kiitollinen monipuolisesta koulutuksesta, jonka olen siellä saanut.

Valmistuttuani maisteriksi pääsin töihin Suomen kansallisoopperaan, jossa toimin solistiharjoittelijana kaksi vuotta. Sain esittää monipuolisesti eri tyyppisiä ja kokoisia rooleja, sekä samalla oppia oopperalaulajan ammatin perusteet.

Vaikka vietinkin Norjan musiikkikorkeakoulussa vain yhden vuoden, on se ollut elämässäni hyvin merkityksellinen vuosi. Tapasin siellä nimittäin mieheni, joka on jazzsaksofonisti. Niinpä oli luonnollista, että päädyin lopulta takaisin Norjaan missä olen asunut jo reilut viisi vuotta. Meillä on myös neljävuotias tytär. Aika rientää…

Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?

Laulan tällä hetkellä Suomen Kansallisoopperassa La Traviatassa Floran roolissa.

Parin viikon päästä lennän Pohjois-Norjaan, jossa laulan NOSOn (Nordnorsk Opera og Symfoniorkester) uuden vuoden gaalakonserttisarjassa. Tulemme esiintymään siellä usealla paikkakunnalla.

Olet esiintynyt sekä Suomen että Norjan oopperalavoilla. Mikä on mielestäsi tyypillistä norjalaiselle oopperakulttuurille? 

Norjassa esitetään aktiivisesti oopperaa ympäri maata. Sen mahdollistaa monipuoliset kulttuurikeskukset, mutta myös tietoinen kulttuuripolitiikka, jossa halutaan taata kulttuurin tasapuolinen jakautuminen koko Norjaan. Ooppera- ja konserttikiertueet ovat paljon yleisimpiä Norjassa kuin Suomessa.

Mikä on parasta ja mikä taas haastavaa työssäsi?

Haastavaa työssäni ovat ajanjaksot, jolloin joudun olemaan pois kotoa. Esimerkiksi uuden oopperaproduktion valmistuminen vaatii keskimäärin pelkästään viiden viikon harjoitusperiodin. Kun siihen lisätään vielä esityspäivät, saattaa koko produktio kestää kokonaisuudessaan kahdesta kolmeen kuukauteen. Tuolloin perheen arjen organisointi on haastavaa.

Parasta työssäni on itse musiikki, ja että saan tehdä sen parissa töitä joka päivä. Laulaminen on minulle työkalu, jonka kautta saan välittää musiikkia eri muodoissa. Viihdyn yhtä hyvin oopperalavalla kuin flyygelin mutkassa laulaessani esimerkiksi Liediä ja muuta kamarimusiikkia.

Mikä on mielestäsi parasta norjalaisessa kulttuurissa?

Norjalaiset ovat positiivisia ja luonnonläheisiä ihmisiä, ja se näkyy myös heidän kulttuurissaan. Perinteiden kunnioittaminen ja esimerkiksi murteiden aktiivinen käyttäminen ympäri maata on mielestäni hienoa.

Vasta Norjassa olen oppinut ymmärtämään, että hiihtäminen voi olla hauskaa! (Suomessa se oli vain ikävä velvollisuus, joka tuli suorittaa pari kertaa vuodessa liikuntatunnilla.) Laduille ovat tervetulleita kaikenikäiset ja -tasoiset hiihtäjät.

Minusta on myös hienoa, että Norjassa on pitkä isyysloma ja että yhä useammalla pariskunnalla on mahdollisuus jakaa pienten lasten hoitovastuuta yhä tasaisemmin. Vaikka Norjassakin on vielä matkaa sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamisessa, on yhteiskunnassa tapahtumassa selkeitä edistyksiä.