Publisert 28.05.2019
Suomenruotsalainen fantasiakirjailija Maria Turtschaninoff vieraili Norsk Litteraturfestivalilla Lillehammerissa viime viikolla. Siellä hän osallistui muun muassa mielenkiintoiseen ja ajatuksia herättävään keskustelutilaisuuteen, jossa hän keskusteli norjalaisen kirjailijan Heidi Sævareidin kanssa vaikeiden ja kivuliaiden teemojen käsittelystä nuortenkirjallisuudessa.
Turtschaninoffin kirjallisuutta on kuvailtu fantasiagenren uudistajaksi, ja hänen kirjansa ovat suosittuja yli ikä- ja genrerajojen. Hänen kirjasarjansa Punaisen luostarin kronikat on saavuttanut suuren suosion myös ulkomailla ja sitä on verrattu Margaret Atwoodin teokseen The Handmaid’s Tale ja Ursula Le Guinsin Earthsea -kirjasarjaan. Ensimmäinen romaani Turtschaninoffin kolmiosaisessa sarjassa on jo käännetty yli 20:lle kielelle, ja sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa Maresi (2014) ja Naondel (2016) ovat luettavissa myös norjaksi. Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon ja Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon kirjastaan Maresi. Tänä vuonna hänen uusin romaaninsa Breven från Maresi (2018) on ehdolla vuoden 2019 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Olet ensi viikolla tulossa Norsk Litteraturfestivalille Lillehammeriin. Palkittuja ja kansainvälisesti arvostettuja kirjojasi Punaisen luostarin kronikat -sarjasta on käännetty myös norjaksi. Kuinka kuvailisit suhdettasi Norjaan?
Olen käynyt Norjassa vain 3-4 kertaa, joten sanoisin suhteeni olevan samanlainen kuin se usein Pohjoismaiden asukkailla on: ystävällinen mutta hieman etäinen sisaruussuhde.
Litteraturfestivalilla osallistut keskustelutilaisuuteen, jossa puhutaan vaikeiden ja kivuliaiden teemojen käsittelystä nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuudessa. Millaista on kirjoittaa nuorelle lukijalle?
Kirjoittaessani mietin melko harvoin kohdeyleisöä. Minulla on tarina, joka vaatii tulla kerrotuksi ja pyrin kertomaan sen niin hyvin kuin vain pystyn. Päähenkilöni ovat usein olleet nuoria, luultavasti siksi että sitä vaihetta ihmisen elämässä on mielenkiintoista tutkia: kaikki on vielä avoinna ja mahdollista, sitä keksii, kuka on ja mitä haluaa ja osaa. Ajattelen kirjoittamiseni vaikutuksia ehkä enemmän sitten, kun kirja on julkaistu – vierailen usein kouluilla ja tapaan nuoria lukijoitani ja näen, kuinka suuri vaikutus nuorena luetuilla teksteillä voi olla. Silloin mietin, kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan mahdollisuuden jättää niin syviä jälkiä lukijoihini!
Milloin kiinnostuksesi fantasiagenreen alkoi?
Kun olin lapsi. Mutta en silloin tiennyt fantasia-termistä. Tiesin vain, että tarinat, joissa oli jotakin enemmän kuin omassa todellisuudessamme, oli jotakin syvempää, joka kosketti minua lukijana.
Ketkä ovat esikuviasi kirjailijoina? Voitko mainita jonkin kirjan tai joitakin kirjoja, jotka olisivat tehneet sinuun suuren vaikutuksen?
Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna, Michael Enden Tarina vailla loppua, Lloyd Alexanderin Prydainin kronikka ja Irmelin Sandman Liliuksen Tulavalliin sijoittuvat kirjat. Nämä kirjat muovasivat minua nuorena lukijana ja monet niistä ovat sellaisia, joiden pariin olen palannut lukuisia kertoja. Hieman vanhempana Ursula Le Guinsin Maameren tarinat -sarja näytti minulle, mitä kaikkea fantasialla ja ennen kaikkea fantasian kielellä voi tehdä.
Onko sinulla suosituksia muista suomalaisista fantasiakirjoista, joita juuri nyt kannattaisi lukea? Niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin lukijoille?
Voisin vinkata esimerkiksi Irmeli Sandman Liliuksesta, joka monen vuoden jälkeen jatkaa Tulavall-maailmasta kirjoittamista. Tänä vuonna hän julkaisee tetralogian. Odotan sitä todella! Suosittelen sitä kaiken ikäisille lukijoille. Se on hyvän fantasian vahvuus: se ylittää helposti kaikki keinotekoiset ikärajat.
Voitko kuvailla tyypillisen kirjailijan työpäiväsi?
Tyypillisiä päiviä ei ole! Työni vaihtelee paljon riippuen siitä mitä teen. Voin kirjoittaa romaania tai näytelmää, muokata tekstiä tai tehdä kouluvierailuja, vastata haastattelukysymyksiin, tehdä matkalaskuja tai vierailla kirjallisuusfestivaaleilla tai kirjamessuilla. Työskentelen lisäksi useissa eri paikoissa: kirjoitus- tai ruokapöydän ääressä, mökillä, kahvilassa, junassa…
Mikä inspiroi sinua kirjoitustyössäsi?
Kaikki, mutta ennen kaikkea hiljaisuus. Silloin kuulen parhaiten, mitä oman pääni sisällä tapahtuu.
Minkä parissa työskentelet juuri nyt?
Juuri nyt kirjoitan koko perheen näytelmää, joka on tilaustyö Wasa Teaterille. Sitä tullaan esittämään keväällä 2020.