Publisert 29.09.2017
Aarne Kristian Ruutu on Suomesta kotoisin oleva balettitanssija, joka on esiintynyt uransa aikana monilla kansainvälisillä näyttämöillä. Vuodesta 2012 lähtien Ruutu on tanssinut Norjan kansallisbaletin solistina ja hänet on muun muassa palkittu Kritikerprisen-palkinnolla roolistaan Mercutiona Michael Corderin baletissa Romeo ja Julia.
Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja työstäsi. Miten päädyit muuttamaan ja työskentelemään Norjaan?
Aloitin tanssiharrastukseni Vantaan balettikoulussa viisivuotiaana. Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa aloitin yhdeksänvuotiaana ja kuusitoistavuotiaana minulle tarjottiin paikkaa nuorisotanssikomppaniassa le Jeune Ballet de France. Se oli hieno kokemus. Meiltä vaadittiin paljon, tanssimme monia erilaisia tyylejä ja olimme kiertueella ympäri maailmaa. Kahdeksantoistavuotiaana osallistuin Helsinki International Ballet Competition –kilpailuun, jossa baletin silloinen johtaja Dinna Bjørn tarjosi minulle sopimusta Norjan kansallisbaletin kanssa.
Minkälaisissa projekteissa olet ollut mukana ja minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?
Tänä vuonna olemme esimerkiksi esittäneet ”Don Quixoten”, klassisen tuotannon jossa on paljon väriä ja asennetta, ja Alexander Ekmanin installaation ”Rooms”, joka oli meille aivan uudenlainen konsepti. Installaatiossa avattiin koko päänäyttämö kulisseineen sekä näyttämön takaosa, ja tanssijat tanssivat roolinsa pienissä huoneissa. Yleisö sai omassa tahdissaan kulkea ympäri näyttämöä ja tutkia huoneita ja näin he olivat tavallaan osa esitystä. Erittäin jännittävää!
Tällä hetkellä työstämme kokoillan esitystä, joka koostuu maailmankuulun tšekkiläisen koreografin Jirí Kylián kuudesta lyhyestä baletista. Tanssin itse kahdessa baletissa – toinen on nopeatempoinen ja humoristinen, ja toinen rauhallisempi ja romanttisempi. Se on haastava mutta erittäin hauska kokemus päästä tanssimaan kahdessa niin erilaisessa esityksessä yhden illan aikana.
Olet esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä näyttämöillä. Mikä on mielestäsi tyypillistä norjalaiselle baletti- ja teatterialalle?
Norjassa on muihin maihin verrattuna nuori ooppera- ja balettikulttuuri, mikä voi olla hyväkin asia. Baletin johtaja Ingrid Lorentzen valitsee ohjelmistoon tietysti suuret klassikot, mutta hän tekee paljon kokeiluita uusien, luovien ja innovatiivisten tuotantojen kanssa. Se on erittäin jännittävää ja antoisaa balettitanssijalle.
Mikä on parasta ja mikä haastavinta työssäsi?
Haastavinta työssäni on itsekuri. Työni on oikeastaan elämäntyyli, jolle täytyy antaa kaikkensa, joskus jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Se voi olla uskomattoman uuvuttavaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Parasta ”työssäni” on se, että saan esittää erilaisia rooleja, olla joku muu ja jakaa nämä hetket yleisön kanssa.
Mikä on mielestäsi parasta norjalaisessa kulttuurissa?
Sinnikkyys ja asennoituminen asioihin, kuten esimerkiksi pitkiin kylmiin talviin (kuten Suomessa). Ihmiset keskittyvät kehittämään itseänsä ja tekemään parhaansa jokaisessa tilanteessa, eivätkä anna periksi.