Publisert 4.02.2015

Pohjoisen luonnon puolestapuhuja

Barents Spektakel on kulttuuripoliittinen festivaali, joka esittelee muun muuassa modernia taidetta, kirjallisuutta, musiikkia, teatteria ja elokuvia. Festivaalin tarkoituksena on nostaa esiin ajankohtaisia kysymyksiä ja haasteita Barentsin alueella. Taiteilija Marja Helander osallistuu festivaalin ohessa järjestettävään taidenäyttelyyn. Tunnusomaista Helanderin taiteelle on dialogi suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin välillä. Luonto ja identiteetti ovat myös suuressa roolissa taiteilijan teoksissa.

landskapsbilde

Marja Helander, Olenegorsk, diasec, 2014

Mikä toimi alkusysäyksenä pohjoisen luonnon, ja sen tuhoutumisen, kuvaamiselle?

– Olin vuonna 2002 opiskelemassa saamen kieltä Inarissa, ja keväällä teimme opintomatkan Murmanskin alueelle. Tarkoituksena oli tutustua Venäjän saamelaisten kulttuuriin ja elinoloihin. Mennessämme Murmanskiin jouduimme ajamaan Nikkelin taajaman läpi. Olimme liikkeellä bussilla, ja kuski pysäytti bussin hetkeksi Nikkelin kaivoksen liepeille. Maisema oli kuin painajaisesta. Maa oli mustan lietteen peitossa, kaikki puut ja kasvillisuus olivat kuolleet läheisiltä tunturirinteiltä. Olisin halunnut jäädä kuvaamaan tätä maisemaa, mutta siihen ei ollut sillä matkalla mahdollisuutta. Noin kymmenen vuoden kuluttua siihen tulikin tilaisuus ja tein aiheesta näyttelykokonaisuuden.

Barents Spektakelia kuvaillaan kulttuuripoliittisena festivaalina, joka tuo esiin Barentsin alueen ongelmia. Millaisena sinä, taiteilijana, näet ongelmat ja haasteet pohjoisessa?

– Mielestäni Barentsin alueella on kaksi suurta haastetta. Ensimmäinen koskee alueen alkuperäiskansojen kulttuurien säilyttämistä. Kyseessä on alkuperäiskansojen oikeus esi-isiensä maihin, ja oikeus harjoittaa niillä perinteisiä elinkeinojaan. Myös kielen siirtymistä tuleville sukupolville on tuettava.

– Toinen haaste koskee alueen arktista, haavoittuvaa luontoa. Kaivosteollisuus saastuttaa suuria alueita varsinkin Kuolan niemimaan puolella, ja ympäristönsuojelu on siellä lapsenkengissä. Toisaalta alue on köyhää, ja kaivosteollisuus nähdään siellä myös positiivisena mahdollisuutena ja työllistäjänä, mikä on inhimillisesti ihan ymmärrettävää. Jäätiköiden sulamisen myötä öljynporausta suunnitellaan arktisille alueille. Voi tietenkin kysyä, kuinka järkevää on öljyyn perustuvan energiantuotannon lisääminen kiihtyvän ilmastonmuutoksen aikana. Puhumattakaan muista öljynporauksen riskeistä.

Luonnon ohella saamelaisuus on keskeistä teoksissasi. Mitä saamelaisuus merkitsee sinulle?

– Saamelaisuus merkitsee minulle sukupolvien siirtämän perinteen ja tiedon kunnioittamista, ja hatunnostoa sille sitkeälle, hiljaisellekin taistelulle, jota on käyty ja edelleen käydään pakonomaista vähemmistökulttuurien sulauttamista vastaan.

kvinne som står på trampoline

Marja Helander. Trambo. Video, 2014

Mikä on ollut kaikkein pysäyttävintä työssäsi luonnon kuvaajana?

– Pysäyttävintä oli nähdä Kuolan alueen tuho. Siinä joutui väkisinkin pohtimaan myös omaa kulutustaan uudelta kantilta, ja laajemminkin länsimaista kulutuskulttuuria, jossa me kaikki olemme osallisina. Kaivoksia ei avata turhaan, vaan johonkinhan ne kaikki metalleista jalostetut tuotteet menevät, joku niitä tarvitsee. Me.

Mitä sana Norja tuo mieleesi?

– Öljyn, rikkauden, vuoret, vuonot, ulkoilmaihmiset, vohvelit, villapaidat.

Text: Outi Ropanen/FINNO