Tangon taikaa

Osana Norjan kääntäjäpäivien ohjelmaa 19. helmikuuta suomalainen tango valtaa Oslon Litteraturhusetin. Luvassa on upea ilta akatemiatutkija Antti-Ville Kärjän luennon sekä Maria Kalaniemen, Timo Alakotilan ja Tor Tveitentangokonsertin parissa. Illan lopuksi esitetään suomalaisen ja argentiinalaisen tangon kohtaamisesta kertova dokumenttielokuva Midsummer Night’s Tango.

Finno on virittäytynyt tangotunnelmaan haastattelemalla akatemiatutkija Antti-Ville Kärjää ja harmonikkataiteilija Maria Kalaniemeä, molemmat tangoasiantuntijoita omilla tahoillaan.

Antti-Ville Kärjä johtaa Suomen Jazz & Pop Arkiston tutkimushanketta ‘Musiikki, monikulttuurisuus ja Suomi’, joka käsittelee maahan- ja maastamuuttajien kansallista identiteettiä musiikin kautta. Oman väitöskirjansa hän on kirjoittanut kansallisen identiteetin rakentumisesta 1950- ja 1960-luvun taitteen suomalaisten elokuvien musiikkiesityksissä.

Maria Kalaniemi on yksi Suomen arvostetuimpia muusikoita sekä lahjakas ja omaleimainen säveltäjä. Hänen herkkä ja intensiivinen soittotyylinsä on saanut uskollisen kuulijakunnan eri puolilla maailmaa.

Miten selittäisitte suomalaisen tangon ulkomaalaisille? 

Maria: -Suomalainen tango on jännittävä yhdistelmä saksalaista marssityyppistä poljentoa yhdistettynä vahvaan tunnelataukseen ja hienoihin melodioihin. Suomessa on ollut upeita tangosäveltäjiä, kuten Unto Mononen ja Toivo Kärki, jotka edelleen elävät suomalaisessa kulttuurissa vahvasti. Suomalainen tango ei ehkä rytmisesti ole niin monimuotoista kuin argentiinalainen tango, mutta tunnelataus sekä upeat melodiat ja sanoitukset ovat ainutlaatuisia.

A-V: -Klassisimmillaan suomalainen tango on kaksiosainen. Ensimmäinen osa on perustango, jonka iskut ovat tasaisia ja rytmi on helposti tunnistettavissa tangoksi, toinen osa on hieman keinuvampi. Tangot kulkevat pääsääntöisesti mollissa, vaikka Toivo Kärjen vaikutuksesta on hyvin paljon sellaista soinnutusta joka viittaa jatsiin. Sointupohja ei siis ole kaikista suoraviivaisin, vaan hauskoja sointuvaihdoksia löytyy. Suomalainen tango on myös melodista ja koristeellista.

Maria, repertoaariisi kuuluu monia eri musiikkityylejä. Mikä on suhteesi tangoon?

Maria: -Voisi sanoa että tango on saapunut elämääni jo äidinmaidon kautta. Tangoja ja vanhaa tanssimusiikkia kuunneltiin kotona radiosta jatkuvasti, ja opin jo pienenä tunnistamaan tangolaulajat. Tango on tuttu juttu ja rakas asia lapsuudesta lähtien.

Miten harmonikka sopii tangon soittamiseen? 

Maria: -Harmonikka on suomalaisen sielun soitin, sillä on ilmennetty ilot ja surut ja siksi kuuluu erottamattomasti tangoon. Tangoahan voi kylläkin soittaa millä soittimilla tahansa, mutta tyylitaju, soittimien käsittely ja tangon ymmärtäminen on tärkeintä.

Antti-Ville, miksi juuri tango on niin vahvasti juurtunut suomalaiseen kulttuuriin?

A-V: -Lähtökohtaisesti vierastan ajattelua, että jokin musiikin laji heijastelisi jotenkin olennaisesti minkään kansakunnan tuntoja, sillä kansakunnat ovat kuitenkin aina paljon monimuotoisempia kuin mitä julkisuudessa esitetään. Toki ei käy kieltäminen etteikö tangolla olisi keskeistä asemaa Suomessa, mutta historialliset tekijät sekä tietyt keskeiset henkilöt ovat vaikuttaneet asiaan. Esimerkiksi Toivo Kärki oli tuottelias ihminen ja vaikutusvaltainen musiikkialan toimija, jolla oli mahdollisuus ohjata suomalaista musiikkikulttuuria. Eli asettaisin enemmän painoa historiallisille ja institutionaalisille, musiikkiteollisuuteen liittyville tekijöille kuin ajatukselle siitä, että tango jotenkin ilmentäisi suomalaista kansanluonnetta ja sen takia olisi suosittu.

Mitkä ovat omat henkilökohtaiset suosikkitangonne ja miksi?

A-V: -Omat suosikkitangoni ovat, ainakin sen perusteella mitä itse tulee soiteltua ja laulettua, Chydeniuksen Nuoruustango, Kärjen Täysikuu, Monosen Satumaa ja sitten tuolta maailmalta Hurmio. En tiedä mikä niissä viehättää, ehkä kuten aikaisemmin sanoin, epätavalliset ja yllätykselliset sointukulut kiehtovat, varsinkin näissä edellä mainituissa kappaleissa.

Maria: -Nyt oli vaikea kysymys, minulla on niin paljon suosikkitangoja. Jos on pakko valita, Olavi Virran oma sävellys Sä et kyyneltä nää on yksi suosikeista. Se kolahtaa koska se kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta. Olavi Virralla on ollut aaltoa ja kukkulaa elämässään, ja elämän maku ja rakkauden hurma sekä menetys kuuluvat selkeästi tulkinnassa. Tässä kappaleessa on syvä ja hieno lataus, mikä kiehtoo. Toinen suosikeista on Unto Monosen Satumaa Reijo Taipaleen tulkitsemana, joka on melkein kuin kansallislaulu Suomessa.

Mitä tiedätte norjalaisesta musiikkikulttuurista? Onko teillä erityistä suhdetta Norjaan?

A-V: -Norjalaisesta musiikista tiedän toki Griegin tuotantoa. Sitten toki tarinat norjalaisista metalliympyröistä ovat tuttuja. Lisäksi pidän kovasti hardingfele-soittimesta, mutta varsinaisesti mitään erityissuhdetta norjalaiseen musiikkiin minulla ei ole. Yhteistyötä norjalaisten kollegoiden kanssa on tietysti, ja monet asiat yhdistävät Norjaa ja Suomea musiikin alueella. Molemmissa maissa on vahvasti olemassa ajatus kansallissäveltäjästä, jonka musiikki kuvastaa kansan syviä tuntoja. Pohjoisen ulottuvuuden ja saamelaiskysymysten lisäksi maat ovat pohjoismaisen yhteistyön reunamilla, ja Ruotsin kansainvälinen menestys etenkin populäärimusiikin saralla on ikuinen vertailukohta.

Maria: -Minulla ei ole erityistä suhdetta Norjaan, mutta kansanmuusikkona olen toki tutustunut norjalaiseen kansanmusiikkiin ja soittanut monien norjalaisten muusikoiden kanssa. Suosikkejani ovat harmonikansoittaja Gabriel Fliflet sekä kerrassaan upea hardingfele-soittaja Annbjørg Lien. Olen aina ollut ihastunut norjalaiseen kansanmusiikkiin, ja erityisesti hardingfeleen, jonka sointi on kerrassaan maaginen.

Tango valtaa Oslon Litteraturhusetin 19. helmikuuta. Ilta alkaa Antti-Ville Kärjän luennolla klo 18, ja jatkuu Maria Kalaniemen, Timo Alakotilan ja Tor Tveiten konsertilla klo 18.30. Illan päätteeksi näytetään dokumenttielokuva Midsummer Night’s Tango n. klo 20. Ilmainen sisäänpääsy.

oversattedager.no

mariakalaniemi.com

Teksti: Kaisu Savola/FINNO