Publisert 16.12.2021
Marraskuussa lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki ja taide- ja arkkitehtuuritila Rom järjestivät yhteistyönä lapsille suunnatun työpajan Oslossa. Kahden päivän aikana osallistujat oppivat arkkitehtuurista ja mallintamisesta sekä pääsivät tutustumaan kaupungin julkisivujen monimuotoisuuteen. Haastattelimme Ninthu Paramalingamia ROM:ista ja Arkin Lotta Qvisiä työpajan sisällöstä ja taidekasvatuksesta.
Kuka olet ja mitä teet?
Ninthu: Työskentelen ROM:in projektipäällikkönä lapsille ja nuorille suunnatuissa projekteissa.Tavoitteenamme on järjestää arkkitehtuuriin liittyviä aktiviteetteja ja levittää tietoa siitä, mitä arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu tarkoittavat. Olen koulutukseltani yhteiskuntamaantieteilijä ja teen parhaillani maisterintutkintoa alkuperäiskansatutkimuksesta Tromssan yliopistossa. Sen lisäksi olen kiinnostunut poliittisista asioista kuten asumisesta, ympäristöstä, feminismistä ja solidaarisuudesta. Olen muun muassa tehnyt Norjan kaivostoiminnasta Brasilian sademetsäalueella kertovan radiodokumentin S.O.S Amazonas.
Lotta: Olen maisema-arkkitehti ja työskentelen Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkissa Helsingissä. Järjestän erilaisia työpajoja iltaisin ja viikonloppuisin ja päivätyökseni olen kaupunkisuunnittelija Loviisan kaupungilla.
“Uskon vahvasti, että taidekasvatus ja taiteen arvostus tekevät meistä onnellisempia ihmisiä, erityisesti siksi, että se herättää uteliaisuutta ympäristöämme kohtaan.”
Millaisia erityisiä haasteita nykypäivän yhteiskunnassa voi kohdata? – Kuinka taidekasvatus voi auttaa vastaamaan niihin?
Ninthu: Viime aikoina on puhuttu paljon osallistumisesta kaupunkisuunnitteluprosesseihin. ROM:in lapsille suunnatut projektit voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten myös lapset saavat äänensä kuuluville. Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mistä eri prosesseissa on kyse.
Lotta: Lähes jokaisessa työpajaryhmässä, jossa olen ollut, on yksi tai useampi, joka tuntee itsensä hyvin epävarmaksi piirtämisen suhteen, koska heillä on hyvin selkeä käsitys siitä, miltä hienon piirroksen pitäisi näyttää. Mutta vain harvat pelkäävät rakentaa legotaloja, liimata pienoismalleja yhteen tai rakentaa julkisivuja ja puisia majoja. Kun piirustuksen lopputulos siirretään itse piirustuksesta työkaluksi ja suunnitelmaksi, jonka avulla voidaan rakentaa jotakin muuta, lapset voivat helpommin nähdä luovuuden ja innovaation prosessina, jossa mikään ei ole täydellistä alusta alkaen. Sen sijaan ideoita kehitetään, muutetaan ja parannetaan matkan varrella. Lopulta alkuperäinen idea, piirros ja pienoismalli voivat näyttää hyvinkin erilaisilta. Lapset saattavat ohjaajan pienellä avustuksella huomata, että ilman ensin paperille kirjattuja ideoita he eivät olisi keksineet kaikkia muita ideoita ja parannuksia, jotka tekivät pienoismallista entistäkin paremman. Tällaiset oivallukset voivat olla avuksi monissa tilanteissa, joissa meidän on keksittävä uusia ratkaisuja – olipa kyse sitten taiteen luomisesta tai maailman kriisien ratkaisemisesta.
Mikä on teille antoisinta työpajojen vetämisessä?
Ninthu: On jännittävää kutsua paikalle lapsia ja perheitä, jotka eivät ehkä ole ennen kuulleet ROM:ista. Toki on myös aina antoisaa nähdä ahaa-elämyksiä sekä lopulta omista projekteistaan ylpeitä osallistujia.
Lotta: Mielestäni on parasta nähdä, miten lapset, jotka eivät ole aiemmin pohtineet arkkitehtuuria, innostuvat havainnoidessaan uusia asioita ympäristöstään ja keksivät omia ideoita. Työpajoissa voimme rohkaista heitä kokeilemaan lisää ja sitten luomaan jotain täysin ainutlaatuista ja omaa! Lisäksi voimme esitellä uusia ideoita ja leikillisen lähestymistavan arkkitehtuuriin eri ihmisille eri paikoissa.
“Lapset eivät ehkä aina ole tietoisia siitä, kuinka läsnä kaupunkisuunnittelu on heidän päivittäisessä arkielämässään, ja siksi onkin tärkeää osoittaa käytännössä, kuinka voimme yhdessä vaikuttaa naapurustoon ja sen ulkonäköön.”
Mitä projekteja on luvassa seuraavaksi?
Ninthu: Tämä on ollut ensimmäinen vuosi ROM UNG:in projekteja, joten saamme nähdä mitä tapahtuu ensi vuonna. Ainakin aiomme jatkaa lasten ja nuorten osallistamista ja tarjota heille tietoa kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista jatkossakin.
Lotta: Tällä hetkellä odotan innolla kevättä, jolloin pääsen järjestämään koulutyöpajoja omassa kotikunnassani. Lähikaupungissa on meneillään suuria kaavamuutoksia, ja järjestämme yhdessä paikallisen koulun kanssa työpajoja. Niissä tuomme esiin lasten kokemuksia ja arvokkaita paikkoja, jotta ne voidaan ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa. Työpajojen avulla haluan tutustuttaa lapset kaupunkisuunnitteluun ja demokratiaan sekä vahvistaa heidän kaupunki-identiteettiään ja kaupunkiylpeyttään!
Wild West Street järjestettiin Arkin, ROM:in ja Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin yhteistyönä. Lue lisää työpajasta.