Suomalainen elokuvataiteilija Maarit Suomi-Väänänen yrittää hahmottaa maailmaa kameralinssin läpi. Kun hän huomaa jotain hauskaa tai koskettavaa, hän kuvaa sen. Hänen tavoitteenaan on tehdä 100 minuutin mittaista filmiä. Maarit Suomi-Väänänen vierailee marraskuussa Cinematekissä Oslossa. Jututimme Maaritia hänen urastaan, kansainvälisestä menestyksestä ja aikaisemmista kokemuksista Norjassa.

Miksi juuri elokuva on sinun taiteen muotosi?

- Elokuvassa on monta ilmaisua sisäkkäin, päällekkäin ja peräkkäin, ja se kiehtoo. Elokuvaa voi tehdä isosti ja pienesti, itsenäisesti tai työryhmän kanssa. Se tavoittaa kansainväliset areenat ja yleisöt. Elokuva on aineeton ja hauras, samalla voimakas ja teknologinen. Elokuvanteko on haastavaa ja hauskaa, leikillistä ja älyllistä. Minulla on kuvataiteilijaidentiteetti ja elokuvantekijän koulutus. 

netti1 up and about again
Lumen peitossa oleva auto matkaa kesäisissä maisemissa. Jalkeilla taas (2009)
on erikoistehostetrilogian ensimmäinen osa. © Maarit Suomi-Väänänen

Teoksiasi on esitetty 37 maassa. Syyskuussa voitit Toronto Urban Film Festivaalin pääpalkinnon teoksellasi Minispectacles Trio. Millainen on ollut tiesi kansainväliselle huipulle?

- Olen yrittänyt keskittyä oleelliseen eli teosten tekemiseen. Teen paljon itse, ja kannan vastuun teoksen koko kaaresta: käsikirjoitan, ohjaan, kuvaan, leikkaan, tuotan ja levitän. Ilman tuottajaa ja tuotantoyhtiötä olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tuottamiseen täytyy varata aikaa.

Otan apurahojen vääntämisen prosessina kehittää teosta eteenpäin. Apurahat TaikeltaSuomen KulttuurarahastoltaAvekilta ja Koneen Säätiöltä ovat ehdottoman tärkeitä, sillä teokseni syntyprosessit ovat pitkiä. Levittäjät AV-arkkiSuomen elokuvasäätiön kulttuurilevitys ja Vtape Torontossa tekevät osansa.

Kutsu isoille kansainvälisille festivaaleille mahdollistaa sen, että ohjelmavastaavat ja kuraattorit näkevät teoksen. Kutsu poikii kutsuja. Pyrin matkustamaan teosteni kanssa, ja kohtaamaan yleisön, kollegoja, levittäjiä ja rahoittajia. Matkustusapurahat Suomen Elokuvasäätiöltä, Avekilta, Taikelta ja Framelta ovat mahdollistaneet tämän. Ja nyt Cinemateket, Finno ja Atelier Nord mahdollistavat matkani Osloon. 

Palkinto Torontossa Guy Maddenin tuomaroimana on kunnia. Toronto on hieno elokuvakaupunki, ja minulle merkityksellinen, sillä sieltä kaikki alkoi. Sain aikoinaan kutsun lähettää elokuviani festivaalille, ja sittemmin olen useasti osallistunut Kanadassa myös näyttelyihin ja residensseihin. Maailma veti ja Suomi työnsi, koska teoksia oli vaikea saada esille Suomessa.

Teet minuutin mittaisia minispektaakkeleita, joita olet kutsunut elokuvallisiksi haikuiksi. Tavoitteenasi on tehdä näitä yhteensä 100 kappaletta. Mistä juontaa juurensa tämä hieman suuruudenhullultakin kuulostava suunnitelma?

- Minispektaakkelit saivat alkunsa 2005, kun luonnostelin kuvaamalla lukuisia peräkkäisiä valokuvia, elokuvallisia sarjoja. Tutkin valokuvallista luonnostelua myös gradussani. Nämä luonnokset muuttuivat otoksiksi: kokeellisiksi komedioiksi ja dokumenteiksi. Minispektaakkelit on minulle tapa rajata, järjestää, ymmärtää, pällistellä maailmaa. Niiden ytimessä on absurdisti pieni ja suuri, ihminen ja eläin, objekti ja maisema. Kuvaamalla hengitän ympäristöä ja sen kanssa.

Kun sata Minispektaakkelia on valmiina, ne yhdistetään pitkäksi elokuvaksi. 82 minuutin mittaista teosta on vielä tekemättä.

Mitä vaaditaan yhden minuutin mittaisen filmin tekemiseksi?

- Minispektaakkelien kuvaaminen on hetkessä kiinni, carpe diem. Kun teen havainnon, joka huvittaa, hurmaa, ärsyttää, ällistyttää, liikauttaa, kuvaan sen. Minispektaakkelien ytimessä on nainen ja pokkarikamera. Kuvaan pokkarikameralla tai iPhonella, ja leikkaan kannettavalla. Jälkituotannossa on mukana äänisuunnittelija ja värimäärittelijä. Eli vaikka Mini on kestoltaan lyhyt ja kuvaustekniikaltaan kevyt, se käy läpi samoja jälkituotannon prosesseja kuin pidempikin teos.

Kuvaan Minispektaakkeleita, kun matkaan teosteni kanssa. Nyt Minispektaakkelien tuotantomaat ovat Bosnia-Herzegovina, Kanada, Egypti, Suomi, Ranska ja Yhdysvallat.

netti suomi vaananen in a musty misty thicket
Pöheikön hönkä (2012) on erikoistehostetriologian toinen osa. © Maarit Suomi-Väänänen

Työskenteletkö kellon ympäri?

- Koitan pysyä päivätyöskentelyssä, mutta se lipsuu suuntaan ja toiseen. Kuuntelen intuitiota, ja deadline on hyvä muusa

Mitä projekteja työstät tällä hetkellä?

- Tällä hetkellä Taiken kolmivuotinen mediataiteen apuraha mahdollistaa työskentelyn. Teen samaan aikaan sekä Minispektaakkeleita että erikoistehostetrilogiaa. Niiden prosessit tukevat ja inspiroivat toisiaan, sillä ne ovat erilaiset. Erikoistehostetrilogiassa on isompi ryhmä, kuten kuvaaja, lavastaja, erikoistehostesuunnittelija ja äänisuunnittelija-säveltäjä. Minispektaakkeleissa teen paljon itse. 

Juuri tällä hetkellä anon rahoitusta erikoitehostetrilogian kolmannelle osalle. Rahoituksen kasaamiseen menee entistä enemmän aikaa, koska aika ei ole lyhyen ja kokeellisen. 

Aiotko kuvata materiaalia Norjassa?

- Otan kameran Osloon mukaan. Kuvasin jo pari vuotta sitten materiaalia Norjassa. Olin residenssissä Sandnesissa, ja kävin muun muassa Preikestolenin maisemissa. Se oli henkeäsalpaavaa, korkeapaikan kammoiselle kirjaimellisesti. Osallistuin myös KORT-festivaaleille Sandnesissa, ja siellä tutustuin lyhytelokuvaguru Kalle Løcheniin. Se tapaaminen johti nyt järjestettävään Cinemateketin näytökseen, jossa myös Løchen on mukana keskustelemassa. Sitä odotan paljon.

Super North Cinemateketissä Oslossa 5. marraskuuta klo 18. Tapahtuman aikana näytetään Maarit Suomi-Väänäsen 18 minispektaakkelia sekä kolme lyhytelokuvaa. Kalle Løchen on paikalla keskustelemassa Suomi-Väänäsen elokuvista. 

Teksti: Karoliina Huhtanen/FINNO
Julkaistu: 28.10. 2014