Monokini 2.0 on taideprojekti, joka kyseenalaistaa populäärikulttuurin ahtaan kauneusihanteen. Joukko suomalaisia muotisuunnittelijoita sai kunnian osallistua projektiin ja suunnitella uniikit uimapuvut. Malleina toimivat rintasyövän sairastaneet naiset, jotka ovat menettäneet toisen rintansa. Projekti on huomattu maailmalla, ja jopa laulaja Lady Gaga innostui projektista. Hänen hyväntekeväisyyssäätiönsä jakoi Facebookissa linkin Monokini 2.0:n sivuille toukokuussa 2014. Se aiheutti kävijävyöryn ja Monokini 2.0:n kotisivut kaatuivat kahdesti.

Projektin taiteellinen johtaja on taiteilijaduo Tärähtäneet Ämmät, Katriina Haikala ja Vilma Metteri. Jututimme Tärähtäneitä Ämmiä ja kysyimme heiltä maailmanmenestyksestä ja tulevasta Oslon näyttelystä.

monokini team web
Monokini 2.0 -ydintiimissä olivat mukana Tärähtäneet Ämmät Vilma Metteri ja
Katriina Haikala, valokuvaaja Pinja Valja, tuottaja Laura Porola ja idean äiti, Elina Halttunen. Foto: Monokini 2.0

Yllättikö maailmanlaajuinen huomio? 

- Kyllä yllätti, täysin. Olimme odottaneet, että suomalainen media huomioi Monokini 2.0 -näyttelymme, mutta kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäminen tuli täytenä yllätyksenä. Itseasiassa tällä hetkellä tuntuu, että suomalainen media on huomioinut Monokini 2.0 -projektia kaikkein vähiten, eikä suomalainen taidekeskustelu ole ottanut projektiimme tai Valokuvataiteen museolla olleeseen näyttelyymme millään lailla kantaa.

Sen sijaan olemme saaneet erittäin kannustavaa ja positiivista palautetta ulkomailta. Lehdistöpyyntöjä tulee edelleen, vaikka vilkkainta oli toukokuussa 2014. Olemme saaneet yhteydenottoja sekä yksityishenkilöiltä että medialta kaikilta mantereilta. Hauskin sähköposti tuli eräältä amerikkalaiselta rouvalta, joka halusi korjata kirjoutusvirheemme englanninkielisillä nettisivuillamme - ilmaiseksi, pelkästä auttamisen ja tukemisen halusta. 

Millainen kokemus Monokini 2.0 on kokonaisuudessaan ollut?

- Monokini 2.0 -projektin toteutus ja näyttelyn aiheuttama huomio on ollut tunteita herättävä kokemus. Olemme olleet tekemisissä rohkeiden naisten kanssa, jotka uskaltautuivat meille malleiksi. Heidän kokemuksensa ja niistä avautuva toivo, ilo ja suru ovat ravistelleet koko taiteellista tiimimiämme syvästi. Monokini 2.0 -projektin toteutus on vahvistanut näkemystämme taiteen merkityksestä kulttuurimme muutostekijänä sekä paljastanut meille yksittäisten kuvien voiman viestin välittäjinä globaalilla tasolla.

Palaute, jota olemme saaneet on pitänyt sisällään hyvin erilaisia, koskettavia tarinoita ihmisistä ja heidän rintasyövän varjostamista kokemuksistaan. Yllättävintä on ollut, että olemme saaneet erittäin kannustavaa palautetta aviomiehiltä, poikaystäviltä ja pojilta, joiden läheinen on sairastanut rintasyövän. 

press monokini virve
Virve. Uimapuvun design Tyra Therman. Foto: Pinja Valja

Näyttelynne on jo ollut esillä Helsingissä ja Skellefteåssa Ruotsissa. Tammikuussa on Oslon vuoro. Millaista vastaanottoa odotatte norjalaisyleisöltä? 

- Tietysti toivomme, että mahdollisimman moni löytää galleria Kunstplass 10:n ja käy katsomassa Monokini 2.0 -näyttelymme. Parasta, mitä voisi tapahtua, on että Norjasta löytäisimme yhteistyökumppanin - joko yksityishenkilön tai organisaation, joka haluaisi lähteä tukemaan projektimme jatkuvuutta ja näyttelyn mahdollista maailmankiertuetta. 

Mikä on Monokini 2.0:n tärkein sanoma?

- Tärkein sanoma on, että jokaisella naisella tulisi olla mahdollisuus tuntea itsensä kauniiksi, täydeksi ja hyväksytyksi olipa hänellä yksi, kaksi tai kolme tissiä. Länsimainen kauneusihanne on rajoittava, utopistinen ja ajoittain jopa sairas. Monokini 2.0 -valokuvat tarjoavat vaihtoehtoista käsitystä kauneudesta kaupallisen valtavirtakuvaston rinnalle. 

Mitä teille tulee mieleen, kun kuulette sanan Norja?

 - Villapaita, kallis kalja, hipsterit ja öljyrahat.

Monokini 2.0 - Kuka sanoo, että tarvitset kaksi? -näyttely Kunstplass [10]:ssa Oslossa 15.-31. tammikuuta.

Teksti: Karoliina Huhtanen/Finno
Julkaistu: 8.1.2015