Kuinka «Svängismin» voi yhdistää Sibeliuksen ikonisiin teoksiin? Huuliharppukvartetti Sväng saapuu lauantaina 21. marraskuuta Osloon, jolloin he esittävät Jean Sibeliuksen teoksia. Yhtye juhlii suomalaisen säveltäjän 150-juhlavuotta tulkitsemalla hänen sävellyksiään. Sväng on hyvin tunnettu niin kotimaassaan Suomessa kuin myös ulkomailla. Marraskuussa he tuovat omaperäisen esityksensä myös Norjaan. Finno haastatteli Svägin jäsentä Jouko Kyhälää. 

Juhlitte Sibeliuksen juhlavuotta esittämällä sovituksia säveltäjän musiikista. Mitä Sibelius merkitsee sinulle?

- Henkilökohtaisesti Sibelius ei ole aiemmin merkinnyt minulle kovinkaan paljoa. Toki olen tietoinen Sibeliuksen ikonisesta asemasta suomalaisessa kulttuurissa ja hänen ja muiden tuon ajan taiteilijoiden merkityksestä suomalaisen kansallisidentiteetin rakentamiseen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Kun aloin tekemään sovituksia Sibeliuksen teoksista Svängille, aloin ensi kerran todella syventyneesti kuunnella hänen musiikkiaan. Kävi niin, että oikeastaan “löysin” Sibeliuksen vasta tämän projektin myötä. Löysin useita sävellyksiä, jotka koskettavat tunnetasolla, mutta partituureja tutkiessani opin myös ihailemaan Sibeliuksen sävellysten hienoa muotokieltä ja harmoniaa.

websvang
Sväng. Foto: Jimmy Träskelin

Olette huuliharppukvartetti. Miksi huuliharppu?

- Rakastuin huuliharppuun jo teini-ikäisenä soittaessani Suomi-rokkia hammond-uruilla. Huuliharpussa on kiehtova ristiriita; instrumentti on ulkoisesti pieni ja vaatimaton, mutta sen ilmaisuvoima on huikea. Jokaisella hyvällä huuliharpun soittajalla on oma ääni kuten laulajalla. 

Kun aloin opiskella Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla vuonna 1990, sain ensi kerran opetusta huuliharpussa. Silloin koin valtavan herätyksen: tajusin, että tässä pienessä soittimessa riittää opiskeltavaa ja tutkittavaa koko eliniäksi. Lisäksi minua henkilökohtaisesti on aina kiehtonut valtavirran ulkopuolella toimiminen. Huuliharppu, jos mikä, on aliarvostettu soitin, ja se ei missään nimessä ole valtavirtaa.

Sväng on tehnyt viisi levyä ja kiertänyt 24:ssä maassa. Voimme siis puhua hyvin menestyksekkäästä yhtyeestä. Mistä idea yhtyeen perustamiseen tuli?

Olemme toimineet kohta 13 vuotta ja tehneet satoja konsertteja eri maissa. Koemme olevamme onnekkaita, kun saamme tehdä ja esittää omaa musiikkiamme yleisölle. Sväng syntyi, kun toimin molempien Eerojen (Turkka ja Grundström) opettajana Sibelius-Akatemiassa 2000-luvun alussa. Minusta oli perusopintojeni jälkeen tullut huuliharpun soiton opettaja kansanmusiikin osastolla. 

Eero Turkan piti vuonna 2003 tehdä oma instrumenttitutkinto aiheena omat sävellykset ja sovitukset. Hänen opettajanaan ehdotin, että hän tekisikin sävellyskonserttinsa huuliharppuyhtyeelle.

Huuliharppuyhtyeitä on ollut jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien, mutta perinteisesti niiden ohjelmisto on ollut show-tyyppistä, populaaria klassista, virtuoosinumeroita jne. Omaa alkuperäistä musiikkia esittäviä huuliharppuyhtyeitä ei ennen Svängiä tietääkseni juurikaan ollut. Suuri inspiraationlähde Svängille oli romanialainen Trio Polifonic, joka esitti huuliharpputriolla romanialaista kansanmusiikkia.

Turkka innostui ajatuksesta, ja me kokosimme ryhmän joka pystyisi musiikin toteuttamaan. Eero Turkasta tuli solisti, toisesta oppilaastani Eero Grundströmistä toinen solisti. Itse omistin harvinaisen harmonetta-sointuhuuliharpun, jota ei juuri kukaan osaa soittaa. Niinpä minusta tuli sointuharpun soittaja. Bassohuuliharppua soittamaan löysimme Akatemian ulkopuolelta Pasi Leinon, joka oli aiemmin soittanut Raimo Sirkiän huuliharppukvartetissa. Eeron tutkintokonsertin jälkeen meistä tuntui, että soitto oli niin omaperäistä ja hauskaa, että sen pitää jatkua. Näin syntyi Sväng.

Svängiin liittyy paljon hauskanpitoa. Onko huumori tärkeä osa musiikkianne?

- Teemme työtämme tosissaan, mutta ei vakavissaan. Osa vuodesta toiseen esiintymisen taikaa on se, että  meillä on edelleen hauskaa lavalla. Emme ole kyllästyneet tai rutinoituneet, vaan pikemminkin piiskaamme itseämme viemään musiikkiamme aina uudelle tasolle. Sanommekin, että teemme tätä niin kauan, kuin meillä on yhdessä hauskaa lavalla ja sen ulkopuolella. 

Äkkiväärä kaurismäkeläinen huumori on kasvanut osaksi Svängin imagoa ja meidän esteettistä ihannettamme. Emme silti halua olla huumoriesitys, vaan teemme taidettamme tosissaan. Itseironinen, ehkä lempeästi suomalaisuutta suomiva huumori on luonnollinen osa esitystämme.

Käytätte paljon sormuksia esiintyessänne. Onko tähän jokin erityinen syy?

- Svängin esteettiseen kuvastoon kuuluu bling bling. Tavoittelimme alun alkaen nukkavierua kuvittellista “itä-eurooppalaista” pukeutumista, ja siihen sopii hienolta näyttävien kultasormusten ja korujen käyttö. Sormusten käyttö alkoi siitä, kun eräällä keikalla, muistaakseni Saksassa, joku yleisöstä heitti sormuksen lavalle kesken keikan. Aloimme kilpailla siitä, kuka saa käyttää sormusta keikalla. Vähitellen sormuksia alkoi ilmestyä sormiin muualtakin kuin yleisön joukosta, ja nyt kilpavarustelu on karannut käsistä. 

Olette aiemminkin esiintyneet Norjassa. Minkälainen suhde teillä on maahan?

- Sväng on esiintynyt Norjassa vain muutaman kerran. Meille ei ole ehtinyt muodostua erityistä suhdetta Norjaan. Toivomme, että myös norjalaiset löytäisivät Svängismin ilosanoman ja saisimme enemmän tilaisuuksia esiintyä täällä. 

Sväng esiintyy lauantaina 21. marraskuuta viimeisessä legendaarisessa Havresekken-tapahtumassa Deichmanske-kirjastossa Oslossa. Ovet aukeavat klo. 20.00 ja lippuja voi ostaa täältä.

Havresekken-tapahtumia on järjestetty jo viisi vuotta ja niissä on esiintynyt yhteensä 100 artistia. Tapahtuma sisältää jonkun verran yllätyksiä, sillä illan artisteja ei julkisteta ennen konserttia. Tapahtuma sisältää aina monta konserttia ja artistit edustavat yleensä hyvin erilaisia musiikkityylejä. Aina löytyy jokaiselle jotakin. Tuleva Havresekken on viimeinen, joten tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin!

Teksti: Anna-Emilie Lindberg/FINNO
Julkaistu: 16.11.2015