Torstaina 29.9 avautuu Tiina Kivisen ja Janne Laineen näyttely «Fragile Moments» Kunstverket Galleriassa Oslossa. 

Mistä idea näyttelyyn syntyi?

Janne: Galleristi Petter Morken otti yhteyttä ja tarjosi yhteisnäyttelyideaa ja koska olemme olleet paljon esillä Tiinan kanssa erilaisissa näyttelykokonaisuuksissa ja koska mielestämme työmme sopivat erinomaisesti yhteen, ajatus ensimmäisestä yhteisestä näyttelystä tuntui luonnolliselta ja jotenkin itsestäänselvältä. Vaikka työmme ovat tavallaan hyvin erilaisia, on niissä kuitenkin sama pohjavire ja tunnelma. Välillä ajattelemme asioista pelottavan samalla tavalla.

Haette molemmat inspiraatiota pohjoismaisesta luonnosta. Mikä pohjoismaisessa luonnossa on inspiroivinta ja millä tavalla haette uutta inspiraatiota?

Janne: Minulle suomalainen luonto on äärimmäisen tärkeä ja siksi on ollut luontevaa matkustaa hieman kauemmaksi nähdäkseni siteeni suomalaiseen luontoon etäältä selkeämmin. Kuvauskohteet ovat usein kaukana koskemattomissa ympäristöissä, joissa vesihöyryt tai vulkaaniset kaasut peittävät maiseman ja luovat mystisiä tunnelmia. Tärkeintä on kuitenkin hiljaisuus. Etsin yhä alkukuvaa. Aikaa ennen tai jälkeen ihmiskunnan. Jotain selittämätöntä ja alkukantaista, jota edelleen löytyy niin Islannin karuista kuumaisemista, Norjan jylhiltä sumuisilta vuorilta kuin Suomen koskemattomista metsistä.

tapahtuma Janne Laine Glow
Janne Laine: Glow 2016

Tiina: Pohjoismainen luonto on minulle tutuin. Uskon siihen että meille kaikille on tärkeää tietää, missä ovat juuremme. Pohjoinen kylmä valo , kasvien sisukkuus selviytyä täällä pohjoisessa ja talvi, joka maalaa värit pois ovat mm. inspiroivia asioita. Yhä uudelleen ja uudelleen voi innostua aamun sumusta, joka muuttaa tutun maiseman salaperäiseksi.

Työ ruokkii aina eteenpäin ja uusi ajatus syntyy edellisen teoksen valmistuttua. Puhelimen kamera on ehkä tärkein luonnoskirjani. Se kulkee mukanani kaikkialla ja on kokoajan käytössä.

Teoksissanne käytätte grafiikan eri tekniikoita. Mikä sai teidän kiinnostumaan juuri näistä tekniikoista ja mitkä ovat kunkin tekniikan vahvuudet / heikkoudet?

Janne: Heliogravyyri keksittiin 1870-luvulla ja siinä syntyy grafiikan, valokuvan ja kirjapainon yhtymäkohta. Teknisesti laatan valmistus ja syövytys valokuvasta kuparilevylle on äärimmäisen haastavaa ja hieman hulluakin, mutta lopputulos on kuitenkin jotain poikkeuksellista ja kaiken vaivan arvoista. Siinä tuntee ajan läsnäolon. Näen kaiken kameran linssin läpi, mutta varsinainen kuva muodostuu kuitenkin vasta hapolla syövyttäen ja vien kuvaa haluamaani suuntaan. Eli kuvankäsittely on manuaalista ja tapahtuu syövyttämällä kuvaa sävy sävyltä kupariin. Kun painoväri sitten siirtyy laatalta syväpainopaperin sisään, on lopputulos jotain täysin toisenlaista kuin mitä tavallisella valokuvauksella saa aikaan. Minulle on myös tärkeää ylläpitää vanhoja tekniikoita ja sitä tietotaitoa, joka niissä on kulkeutunut läpi vuosikymmenien.

Tiina: Käytän teoksissani grafiikan eri menetelmiä. Mezzotinto-tekniikasta innostuin, koska se on äänetöntä, siinä ei käytetä mitään kemikaaleja ja se vaatii aikaa. Se ikään kuin pakottaa minut hidastamaan tahtia ja samalla jättää aikaa ajattelulle. Sama asia toisinpäin välillä ärsyttää – menetelmä on hidas ja tuntuu vaikealta saada kuvaan liikettä. Tällöin yleensä vaihdankin välinettä kuivaneulaan tai laatalle maalamiseen eli monotypiaan.

Tiina, vuonna 2012 sinut palkittiin The Queen Sonja Nordic Art Reward -palkinnolla. Millainen suhde sinulla on Norjaan ja onko sinulla jokin tietty lempipaikka Oslossa, jossa haluat käydä vieraillessasi Oslossa?

Tiina: Palkinnon The Queen Sonja Nordic Art Award 2012 johdosta, tai sen seurauksena, olen viettänyt Norjassa aikaa yleensä useamman kerran vuodessa etupäässä työskennellen. Työmatkoilla, jolloin luonnostelen ja kuvaan, olen käynyt ihan Pohjois-Norjaa myöten. Paljon on toki vielä näkemättä.

Oslossa käydessäni pyrin aina katsomaan jonkun museonäyttelyn . Niitä hienoja museoita teillä Oslossa on ja lisää on tulossa.

Mikä olisi lempipaikkani? Tähän on vaikea vastata. Se ei taida olla Oslossa. Sanoisin, että lempipaikkani voisi olla Lofooteilla SUP-laudan päällä yhdistetyllä työ- ja urheilulomalla.

Entäs Janne, millainen suhde sinulla on Norjaan ja onko sinulla jokin tietty lempipaikka Oslossa, jossa haluat käydä vieraillessasi Oslossa?

Janne: Olen aina hyvin mykistynyt Norjan maisemista. Ne ovat niin jylhiä ja alkuvoimaisia ja tavallaan hieman saavuttamattomiakin. Norjassa kuvatessani haen kuitenkin aina jotain tunnetta ja sitä siellä riittää. Olen myös hyvin kiitollinen Kunstverket Gallerialle ja heidän tinkimättömyydelleen tuoda pohjoismaista ja korkeatasoista grafiikkaa esille. Oslossa riittää nähtävää ja minulle tärkeintä on kävellä ilman päämäärää pitkin poikin katuja ja rantaa ja tarkkailla ihmisiä. Lopuksi päädyn kuitenkin aina Astrup Fearnley museoon, sillä se on must see –paikka.

www.tiinakivinen.com 

www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2098

Teksti: Rebecca Smeds / FINNO
Julkaistu: 30.9.2016