Pauliina Gauffin on Suomesta kotoisin oleva kuvataiteilija ja kulttuurialan työntekijä. Gauffin on vuodesta 2006 lähtien toiminut Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin tuottajana.

Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja työstäsi. Miten päädyit Norjaan asumaan ja työskentelemään?

Muutin Osloon vuoden 2002 lopulla, kun olin valmistunut Turun taideakatemiasta kuvataiteen koulutusohjelmasta. Olin hieman epävarma mitä valmistumiseni jälkeen tekisin, jatkaisinko opiskelua vai tekisinkö jotain muuta. Vuotta aiemmin olin vaihto-opiskelijana taidekorkeakoulussa Antwerpenissa Belgiassa ja siellä ollessani olin tavannut norjalaisen, joka houkutteli minua Osloon. Päätinkin sitten kokeilla Oslossa asumista jonkin aikaa. Täällä jatkoin opiskelua paikallisessa taidekorkeakoulussa ja valmistuttuani sain kulttuuri-instituutilta tuottajan paikan syksyllä 2006. Jonkin aikaa vuokrasin myös työhuonetta, jossa työskentelin omien taideprojektieni kanssa tuottajan työn ohella. Vähitellen työni muuttui kuitenkin täyspäiväiseksi.

Työhöni kuuluu kulttuuri-instituutin ohjelman suunnittelu ja tuottaminen yhdessä johtajan kanssa. Koordinoin projekteja, pidän yhteyttä yhteistyökumppaneihin ja vieraisiimme, taiteilijoihin ja artisteihin. Työskentelen myös tiedottamisen parissa yhdessä instituutin korkeakouluharjoittelijoiden kanssa. Hyvien yhteistyöverkostojen luominen ja ylläpitäminen on instituutille tärkeää, koska toteutamme kaikki projektimme paikallisten taide- ja kulttuuritoimijoiden kanssa yhteistyössä.

Kulttuuri-instituutti on vastuussa Norjalais-suomalaisen kulttuurirahaston ja Norjan Sibelius-seuran sihteeristön ylläpitämisestä ja hoidan myös kummankin sihteeristön asioita.

Pauliina Gauffin. Kuva: Karoline Hjorth

Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?

Tänä vuonna olemme instituutilla työskennelleet tiiviisti Suomen 100-vuotisjuhlatapahtumien kanssa. «100 esinettä Suomesta» -näyttely ja siihen liittyvä oheisohjelma, joka toteutettiin Oslon teknisessä museossa tänä syksynä, vei paljon aikaa. Näyttely loppui vain muutamia päiviä sitten ja nyt onkin vuoden 2018 ohjelman suunnittelu täydessä vauhdissa.

Mikä on parasta työssäsi?

Monilla eri luovilla aloilla toimivien henkilöiden kanssa työskentely ja heihin tutustuminen. On antoisaa työskennellä sekä taiteilijoiden että kulttuurialan ammattilaisten kanssa. Olen mielestäni hienossa asemassa, kun saan työskennellä sekä norjalaisten että suomalaisten kanssa. Sillanrakentajana toimiminen tuntuu merkitykselliseltä ja tärkeältä.

Minkälaisia haasteita mielestäsi suomalaisen kulttuurin viemisessä Norjaan on?

Kulttuuritarjontaa Norjassa ja erityisesti Oslossa on paljon ja se on monipuolista. Koska kulttuuritapahtumia on pääkaupungissa paljon, joskus tuntuu hankalalta erottua tapahtumien joukosta ja saada yleisöä paikan päälle. Paljon tapahtuu myös samaan aikaan. Toisinaan norjalaisilta tuntuu puuttuvan myös uteliaisuutta lähteä katsomaan ja kokemaan ennestään tuntematonta ja vierasta, ja he lähtevätkin helpommin tapahtumiin jotka ovat heille tuttuja. Yleisesti ottaen sekä norjalaiset kulttuuritoimijat että yleisö pitävät kuitenkin toimintaamme ja tapahtumiamme kiinnostavina.

FINNO juhlii 20-vuotista taivaltaan ja olet itse ollut mukana lukuisissa instituutin projekteissa viime vuosien aikana. Mitkä ovat jääneet sinulle parhaiten mieleen näinä vuosina?

Erityisen hyvin muistan muutaman näyttelyprojektin. Järjestimme massiivisen suomalais-norjalaisen veistosnäyttelyn Kontraskjæret-puistossa Oslossa Finnon 10-vuotisjuhlavuotena 2007. Esittelimme sekä suomalaisten että norjalaisten kuvanveistäjien teoksia, mm. suomalaisen Kimmo Schroderuksen valtavan mustan teräksestä valmistetun teoksen ”Mörkö” (”Bogey”). Kulttuuri-instituutin omassa silloisessa galleriassa teimme yhteistyötä arkkitehtitoimisto MDHn kanssa. Arkkitehdit rakensivat kolme tukkimökkiä pienehköön galleriaamme ja me instituuttilaiset kannoimme heille materiaalit galleriaan – monta tuhatta kiloa tukkeja! Lisäksi voisin mainita Tommi Toijan näyttelyn ilmeikkäine «ukkeliveistoksineen» Galleria Formatissa vuonna 2012 sekä projektit, joita olemme toteuttaneen Oslo Kulturnatteniin, mm. pohjoismainen slam-runoratikka ja kuvataiteilija Jaakko Niemelän interaktiivinen teos «Shadowplay» Oslon oopperatalon katolla.

Mikä on mielestäsi kiinnostavaa juuri nyt norjalaisen kulttuurin saralla?

Osloon rakennetaan tällä hetkellä useampaa uutta, suurta kulttuurirakennusta – mm. Kansallismuseota, Munch-museota ja pääkirjastoa. On mielenkiintoista nähdä millainen vaikutus näillä tulee olemaan norjalaiseen kulttuurielämään, kun toiminta niissä alkaa. Kiinnostavaa on myös, millaiseen käyttöön päätyvät ne rakennukset, joista edellä mainitut kulttuurilaitokset ovat nyt muuttamassa pois.